lauantai 19. joulukuuta 2015

Kauden terveiset


 Kielijuttuni "Kauden terveiset", julkaistu useissa sanomalehdissä)


Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Näin toivotettiin postikorteissa, joita joulun alla läjäpäin luukustamme tupsahteli, kun olin lapsi.
Toivotus oli yksinkertainen ja lapsen mielestä aika tylsä. Painetun tekstin alle oli raapustettu kuulakärkikynällä toivottajien nimet. Kääntöpuolella pällisteli muutama tonttu joulupuuhissaan. Väritys oli pääsääntöisesti punavoittoinen.
            Olipa se yksinkertaista aikaa. Kerran vuodessa kaivettiin esiin tekonahkakantinen osoitekirja ja lähetettiin sukulaisille kortti. Vuoden aikana ei tarvinnutkaan sitten olla muuten tekemisissä.
            Sittemmin on tullut globalisaatio ja some. Kortteja tulee ja tulee lähetettyä vähemmän. Toivottaahan saattaa virtuaalisestikin, paljon kätevämmin. Myös yhteydenpito on muuttanut muotoaan: ollaan tekemisissä etäistenkin tuttujen kanssa liki päivittäin.
Kätevyyden ja saavutettavuuden kohentuessa itse toivottaminen on mutkistunut. Ei olla enää siinä umpisuomalaisessa yhtenäiskulttuurissa, jossa joulun toivottaminen oli itsestään selvää.
Maailman pienentyessä olemme tekemisissä aivan uudenlaisen kulttuurien ja uskontojen kirjon kanssa. Toisaalta yhteiskuntamme on myös maallistunut.
Yhdysvalloissa, jossa kulttuurien sulautumisella on pidempi historia, on jo pitkään käytetty tervehdystä Season’s Greetings, jonka voisi sanasanaisesti kääntää ”kauden terveiset”. Toivotuksella vältetään viittaamasta kristinuskon jouluun. Christmas, englannin kielen joulu, tarkoittaa alun perin Kristus-messua.
Suomen joulu-sana ei alkujaan sisältänyt viitteitä kristinuskoon. Se on läntinen laina ja vanhempi kuin Christmas. Skandinaavisissa kielissä se on tarkoittanut pakanallista juhlaa. Joulun sukulaisia ovat ruotsin jul ja englantilaisissa joululauluissa vilahteleva Yule.
Mutta etymologia sikseen. Kristinuskon myötä joulu on kuitenkin tullut tarkoittamaan Kristuksen syntymäjuhlaa. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa jouluntoivottaja joutuu pähkäilemään kieli keskellä suuta, ennen kuin raapustaa nimensä korttiin tai jakaa tervehdyksensä somessa.
Itse etsin kuumeisesti sopivaa toivotusta, kun halusin muistaa muslimiystävääni joulun alla. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin toivottamaan ”valoa pimeään aikaan ja hyvää uutta vuotta”.
Kotimaisten kielten keskuksessakin on toivotusasiaa pohdittu. Uudenlaisiksi toivotuksiksi on esitetty muun muassa ”hyvää juhlakautta”, ”hyvää talven juhla-aikaa” tai pelkistetyn neutraalisti ”hyvää uutta vuotta”.
Kaiken pyörittelyn jälkeen tulee mieleen, onko koko toivotusasiasta tullut turhankin hankala. Pitkällisen pohdinnan tuloksena syntyneeseen tervehdykseeni muslimiystäväni vastasi mutkattomasti: ”Hyvää joulua!”

Incongruent. Akvarelli ja muste paperille (56 x 76 cm), 2015.





           

            

lauantai 28. marraskuuta 2015

Mehr licht! This year's most macabre safety reflector.

This season's most macabre safety reflector is here, inspired by the great German poet Goethe himself!

Mehr licht! Safety reflector (reflecting fabric, wool felt, cotton cord) 2015

Mehr licht! Safety reflector (reflecting fabric, wool felt, cotton cord) 2015
See also my last year's rather more elegant safety reflector designs, here: http://lyontivirhe.blogspot.fi/2014/12/valoa-myos-prinsessoille-ja-hienoille.html

maanantai 23. marraskuuta 2015

A prayer

Let us turn our heads in the same direction and hum together
For what has been decreed from above
is true and right  
or at least a necessity

Just as God should,
he has the kingdom and the power
to kill
by silence any time
turn his back and be silent
drown you in the humming of blackmailed souls

Let us turn our heads in the same direction and hum together
As long as God keeps secreting milk
drop by drop
from his stingy breasts
let us hum together,
turn our heads in the same direction,
hang in there, tooth and nail
not looking up,
down,
not looking at each other.


Amen

When I was in rehab, nobody blamed me for being clicheic. Watercolour on paper 2015.



Rukous


Käännetään päämme samaan suuntaan ja hymistään yhteen ääneen
Sillä se, mikä on ylhäältä määrätty,
on totta ja oikein
tai pakko
tai vähintään välttämättömyys.

Kuten jumalalle kuuluukin,
Sen on valtakunta ja voima 
Se voi tappaa
vaieta kuoliaaksi koska vain
vaieta
kääntää selkänsä ja vaieta
peittää 
kiristettyjen sielujen hyminämassaan

Käännetään päämme samaan suuntaan ja hymistään yhteen ääneen
Niin kauan kuin jumala jatkaa heruttamista
tippa tipalta
kitsaista rinnoistaan
hymistään yhteen ääneen,
käännetään päämme samaan suuntaan,
roikutaan kiinni kynsin hampain
eikä katsota ylös, 
ei alas,
ei toisiamme.

Amen.
When I was in rehab, nobody blamed me for being clicheic. Akvarelli paperille 2015.



lauantai 21. marraskuuta 2015

Kielinillittäjä ja ensimmäisen maailman ongelmat

Kielijuttuni "Kielinillittäjä ja ensimmäisen maailman ongelmat", julkaistu useissa sanomalehdissä.

On aamu. Kielinillittäjä astuu sisään kahvilaan. Tekee mieli kaakaota. ”Teidän Kaakao valmistuu”, surisee kone. Nillittäjä maksaa possessiivisuffiksittoman kaakaonsa ynseästi kassalla. ”Pipar kakku latte 3,90”, lukee mainoskyltissä myyjän takana.
Kielinillittäjä ottaa telineestä aamun lehden. Ranskan terrori-iskusta kertovaan uutiseen on lipsahtanut turha aksentti een päälle.
”Balmainin H&M-vaatteet möivät loppuun Suomessakin tunnissa”, kertoo lehden liite. Miten niin vaatteet möivät? Ja mitä ne möivät? Nillittäjää närästää, kaakaossa on liikaa sokeria. Sekin on varmaan valmistettu amerikkalaisella reseptillä.
Nillittäjän älypuhelimeen tulee viesti: ”Kiitos kun kävit ostoksilla kaupassamme. Vastaa asiakas kyselyyn. Sinun palaute on meille tärkeää.”
Viereisessä rihkamakaupassa Nillittäjä ihailee korvakoruja. ”Älä kokeile korvakoruja hygieniasyistä”, lappunen korujen vieressä ohjeistaa. Nillittäjä hihittää sisäistä nillittäjän hihitystään, nappaa kuvan ja julkaisee Facebookissa. Nillittäjäkollegojen joukko nostaa peukkua.
Nillittäjä pakenee raittiiseen ilmaan. Pilvetöntä taivasta vasten piirtyy katumainos. Designmuseo kutsuu ”lapsen vuosi sata” -näyttelyyn. Voiko mihinkään enää luottaa?
Maailma palaa Nillittäjän ympärillä, terroristit iskevät, lapset hukkuvat Välimereen, vanhukset unohdetaan sänkyihin vanhainkodeissa. Tämän kaiken Nillittäjä tietää, tuntee avuttomuutta ja empatiaa.
Ja silti. Väärin kirjoitetut yhdyssanat, possessiivisuffiksien puute, turhaan pilkutetut lauseenvastikkeet ja anglismit pistävät Nillittäjän silmään, hiertävät kuin uuden puseron niskassa oleva pesulappu, jossa lukee ”käsin pesu”. Yhdys- ja ajatusviivoja Nillittäjä ei uskalla edes ajatella.
Kielinillittäjän maailmassa tekstit ovat kuin aseman kello. Hän tietää, että tärkeintä on nähdä, mitä kello näyttää ja ymmärtää, mitä se merkitsee. Onko kiire vai eikö. Missä mennään, onko aikaa. Mutta kun kellon viisarit ovat vinksallaan, huomio kiinnittyy vain niihin.
Nillittäjän maailmassa epäolennaiset seikat ovat saaneet eturivin paikan. Hän kärsii ensimmäisen maailman ongelmista.
Ensimmäisen maailman ongelmilla viitataan tilanteeseen, jossa rikkaan maankolkkamme ihmiset takertuvat pikkuhuoliin. Termi on itseironinen ja syyllistäväkin: koko maailman hädän keskellä on täysin järjetöntä pohtia yhdyssanojen oikeinkirjoitusta.
Yksilöpsykologian näkökulmasta voi ajatella, että Nillittäjän ajatuksilla ja toiminnalla on kuitenkin järkensä: kaiken keskellä avuton ihminen pyrkii suojautumaan, hakemaan järjestystä. Vaikka sitten suremalla possessiivisuffikseja.


Broke the zipper of my dress on my way to the ball. Akvarelli ja must paperille 2015.



lauantai 24. lokakuuta 2015

Se pieni ero

Kielijuttuni "Se pieni ero" (julkaistu useissa sanomalehdissä)

Määräilevä ja hankala, niuhottava ja kipakka. Mitä yhteistä näillä adjektiiveilla on? Entä adjektiiveilla jämäkkä, rehellinen, reilu ja viisas?
Yksinkertaisen nettihakuni perusteella yhteistä on se, että ensin mainituilla kuvaillaan selvästi useammin naisia kuin miehiä. Jälkimmäiset puolestaan liitetään useammin miehiin.

Erot ovat pikahaun perusteella yllättävän suuriakin. Esimerkiksi yhdistelmä rehellinen mies tuottaa 22 900 osumaa, rehellinen nainen taas 1 390. Viisas mies löytyy 45 900 kertaa, kun taas viisas nainen vain 7 000. Hankalia naisia näyttää olevan kaksinkertainen määrä hankaliin miehiin verrattuna, määräileviä naisia lähes neljä kertaa enemmän kuin määräileviä miehiä.

Hakuni oli varsin epätieteellinen ja kieltämättä aika tarkoitushakuinen. Etsin nimittäin vain ja ainoastaan noita kyseisiä sanoja. Halusin nähdä, päteekö suomessakin sellainen sanallinen sukupuolittaminen, josta englanninkielisessä mediassa on viime aikoina kohistu.

Englanninkieliset lehdet ovat kiinnittäneet huomiota siihen, miten tyttöihin ja naisiin viitataan. Huomiota ovat herättäneet muun muassa adjektiivit abrasive (piikikäs), bossy (komenteleva, määräilevä) ja feisty (kipakka, ärhäkkä).

Miehiin näitä adjektiiveja ei liitetä juuri lainkaan. Heille on varattu sävyltään myönteisempiä johtajuuteen liitettyjä määritteitä. Syyksi on esitetty, että ne ominaisuudet, joihin adjektiiveilla viitataan, ovat miehille hyväksyttävämpiä. Esimerkiksi perinteisesti miehiseksi koettu jämäkkyys muuntuu naisessa äkkiä kipakaksi niuhottamiseksi ja turhanaikaiseksi määräilyksi.

Helsingin Sanomat haastatteli hiljattain erään suomalaisen suuryrityksen uutta naisjohtajaa. Jutun sävy uhkui intoa lasikaton rakoilemisesta ja naisten pääsemisestä vihdoinkin johtopaikoille.

Uutta johtajaa kuvattiin temperamenttiseksi ja tarmokkaaksi. Lukijana pysähdyin miettimään, kuvattaisiinko uutta miesjohtajaa samoin. Temperamenttisuus ja tarmokkuus tuntuivat kovin naisellisilta. Ne tuntuivat tarjoilevan lukijalle myös syyn siihen, miksi ihmeessä oli käynyt niin, että naisesta oli tullut johtaja.
Kipakkaan luonteeseen liittyvien adjektiivien lisäksi naisia kuvaillaan usein heidän ulkonäkönsä perusteella. Suomessa ministerikin voi olla kaunis, nuori sirpsakka tyttönen.

Ulkonäköakselilla liikutaan muutenkin usein, kun kyseessä on nainen. Eduskunnan puhemieheltä tivataan suhdetta kollegojen pukeutumiseen, ja naispresidentin käsilaukku saa huikeaa lööppijulkisuutta. Kun menestynyt suomalaisnäyttelijä vastaanottaa tunnustuksen työstään kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla, lehdet otsikoivat, että ”vauvamasu näkyy jo gaalamekon alta”.
Categorizable. Akvarelli paperille kauheassa päänsäryssä 24.10.2015.