lauantai 22. helmikuuta 2014

Minun taloni



Minun taloni on hatara, myyrä kuseksii sen nurkkiin.

Lahottajamuurahaiset
auraavat seiniin
omia reittejään.

Viima sivaltaa laudoista läpi!

Minun taloni ei ole minun, voiko mitään omistaa? Yritän ajatella, että ei voi, vaikka tahtoisi. Yritän ajatella, että maailmalla ei ole seiniä eikä kattoja, jotka voi omistaa, vaikka tahtoisi. Yritän ajatella, että on turhamaista rakentaa seiniä, muureja, vetää rajoja, nostaa paikoilleen kattoja. Yritän ajatella, että katot ovat vain turhia esteitä, lasikatot, vesikatot, korkokatot, lainakatot, velkakatot, maksukatot, luottokatot, saldokatot, olkikatot, peltikatot, lautakatot, rautakatot, huopakatot, katot, joille on kiellettyä kiivetä, katot, jotka vuotavat, katot, joilta pudotaan, katot, joilta tippuu tappava lumikuorma viattoman niskaan.

Minun talossani ei ole kattoa, johon vetää raja. Minun talossani katonrajasta vetää, seinät luisuvat, kaatuvat, murenevat. Minun talossani tapetin kuosi on viime vuoden mallistosta, tapetin kuosi menee ja tulee muodista muotiin ja pois.

Minun taloni on mielikuvitukseton klisee, symbolinakin säälittävä. Kuse, myyrä, kliseen nurkkiin, ruiski se puumalaviruksesta pyörryksiin. Auraa, murkku, kerralla motari, älä tyydy mitättömiin pikkukujiin.

Ja viima,
vedä vaan ihan kaikista raoista,

lennätä seinät ilmansuuntiin, älä anna katon olla rajana, minun talossani


Juhannuksena ennen mielen hajoamista.
Akryyli paperille 2014.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Taivaallisen vaaleanpunaisia näkyjä: videoinstallaatio addiktiosta

Addiktion taivaallisen pinkkiä euforiaa.

Installaatiohuone, n. 3,5 m2
Addiktion kolme madonnaa.

Unelmia: money, power, fortune...
Täytettäviä lottokuponkeja, liitutauluja, joihin sai kirjoittaa unelmansa.
Putki täytetyille lottokupongeille.






















Lottopallon päällä sai tasapainotella. Ostoskorissa pupun seurana mm. vaahtokarkkeja.
Halusin tässä videoinstallaatiossani kuvata addiktion luonnetta: ihmisen kääntymistä (syystä tai toisesta) pois muista ihmisistä: materiaan, rahaan, peleihin, aineisiin. Ja sitä, kuinka addikti pienen lapsen tavoin hakee hyvin nopeaa tyydytystä, helpotusta sietämättömään ahdistukseensa. Addiktiivinen toiminta johtaa entistä voimakkaampaan ahdistukseen, mistä seuraa lisää addiktiivista toimintaa. Kierre on valmis. Addiktille on turha puhua "järkeä", sillä hän  ei tule toimeen itsensä kanssa ilman addiktion kohdetta. Addiktiivinen toiminta on addiktin psyykkisen ekonomian kannalta järkevää. Hetkellinenkin helpotus, hetkellinenkin pako siitä todellisuudesta, missä addikti elää, on addiktille elintärkeä.

Pinkissä installaatiohuoneessani pyöri looppina kaksi videota (Vimeossa): Ilmestys/Revelation ja Shopping Cart Glory.