lauantai 21. tammikuuta 2017

Pitääkö hiihtolomalla hiihtää?

Kielijuttuni "Pitääkö hiihtolomalla hiihtää?", julkaistu useissa sanomalehdissä.


Sain hiljattain sähköpostiin mainoksen, joka oli otsikoitu iskevästi ”Vedetäänkö voikut?” Paikallinen marketti markkinoi vetävällä slogaanilla tarvikkeita voileivän tekoon. Mukana oli reseptejäkin, muun muassa ”lakto-ovovegetaarinen pull-apart bread”.
Yhteistä voileipäresepteille oli, että yhdessäkään ei ollut voita. Leipää taisi olla, jos ciabatta sellaiseksi lasketaan.
Voileipää oli mainoksessa käytetty kielikuvana, yleisnimityksenä, jonka perusteella ymmärsin heti, minkä tyyppisestä ruokalajista on kyse: jonkin sortin leipäsiivusta päällysteineen. Kielitoimiston sanakirjakin määrittelee voileivän ”voilla tms. voidelluksi leipäviipaleeksi”.
Voileivän lähisukulaisia ovat hiihtoloma ja kahvilla käynti. Kun olin hiljattain kaverieni kanssa kahvilla, kukaan ei varsinaisesti juonut kahvia. Lähimmäksi taisivat osua chai latte ja java chip frappucino.
Hiihtolomalla taas harva enää hiihtää. Itse asiassa koko lomakin on aikapäiviä sitten nimetty talvilomaksi. Hiihtolomana siitä kuitenkin edelleen puhutaan, jopa täällä Etelä-Suomessa, jossa hiihtokelit ovat harvinainen poikkeus.
Hiihtoloma, kahvilla käynti ja voileipä edellyttävät kielenkäyttäjiltä kielenulkoista tietoa ympäröivästä kulttuurista. Suurimmalla osalla äidinkielenään suomea puhuvista aikuisista ei ole niiden kanssa vaikeuksia.
On kuitenkin ryhmiä, joille kielikuvat eivät aukea helposti. Esimerkiksi lasten ajattelu on usein hyvin konkreettista.
Ennen kuin lapset oppivat ympäröivän kulttuurin abstraktit käsitteet, merkitysten tulkinta voi olla hyvin kirjaimellista. Niinpä tokaluokkalainen kysyi kauhuissaan, tuleeko opettaja meille seuraavana yönä. Opettaja oli näet sanonut, että viiden kertotaulu pitää osata niin hyvin, että oikea vastaus löytyy, vaikka opettaja tulisi keskellä yötä herättämään ja kysymään, mitä on viisi kertaa seitsemän.
Myös maahanmuuttajat saattavat kokea vaikeuksia hiihtolomien ja jatkuvan kahvilla ramppaamisen kanssa, ennen kuin pääsevät sisään kieleen ja kulttuuriin. Sanakirjoista ei useinkaan ole apua selvitystyössä, esimerkiksi suomi–englanti-nettisanakirja antaa sanalle kahvi yhden vastineen: coffee.
On myös neurologisia tiloja, jotka vaikeuttavat kielikuvien ymmärtämistä. Jotkut ymmärtävät sanoja kirjaimellisesti, esimerkiksi he, joilla on autismin kirjon piirteitä.
Yksittäisten käsitteiden lisäksi heidän voi olla vaikeaa ymmärtää vaikkapa sarkasmia ja ironiaa. Eräs autisminkirjolainen opiskelija sai tentistä täydet pisteet. Kun hän kertoi siitä ystävälleen, ystävä kommentoi ihaillen: ”Älä valehtele!” Opiskelija suuttui, hän arveli, että häntä syytetään valehtelusta.

Matters of fact. Akvarelli ja punasavi paperille, 21 x 31 cm, 2017.








sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Kippis, tammikuu Vehkalahti ja muita konekäännösten helmiä


 Kielijuttuni "Kippis, tammikuu Vehkalahti ja muita konekäännösten helmiä", julkaistu useissa sanomalehdissä.

”Hei tammikuu Vehkalahti! Anteeksi kuulla, että sinulla on ongelmia Fruit Ninja mutta olemme mielellämme tutkia tätä. Lähetä sähköpostia tukitiimillemme ja he voivat tutkia sen sinulle. Kippis!”
            Näin neuvoo erään peliyhtiön asiakaspalvelu pelaajaa, jolla on ongelmia pelisovelluksen kanssa. Englannin sijaan yhtiö tarjoaa pelaajilleen tukea rohkeasti suomeksi. Vai onko kyseessä sittenkään suomi?
            Vähänkään verkossa pyörineen on helppo tunnistaa ohjeen sekakieli konekääntäjän tuottamaksi. Ohjeesta saa kyllä selvän, mutta rakenteet ovat hakoteillä. Käännösohjelma on paikoin pilkkonut tekstin yksittäisiksi sanoiksi ja pannut ne peräkkäin jonoon.
Kone on myös kääntänyt kysyjän nimen: on helppo päätellä, että kyseessä on henkilö nimeltään Jan Vehkalahti. Jan on nimittäin tammikuun lyhenne englanniksi. Lopun kippis on suora käännös englannin toivotuksesta cheers, joka voi tarkoittaa kippiksen lisäksi myös terve tai moikka!
Konekääntämisen mahdollisuudet ovat kiehtoneet pitkään. Ensimmäiset käännösohjelmat kehitettiin Yhdysvalloissa jo 1950-luvulla. Aluksi ohjelmien kehittäjät olivat optimistisia ja arvelivat koneiden pikku hiljaa syrjäyttävän ihmiskääntäjät. Suuria läpimurtoja odotettiin nopeasti.
Pian kävi kuitenkin ilmi, että koneet eivät pystyisi samaan kuin ihmiset. Merkitysten ymmärtäminen vaatii muutakin kuin yksittäisten sanojen tunnistamista tai kieliopillisten rakenteiden analysointia.
Kääntäessä on tarpeen ymmärtää merkityssuhteita ja viittauksia. Kääntäjällä on oltava käsitystä kielenulkoisesta todellisuudesta.
Tästä hyvä esimerkki on ohjeemme ”tammikuu”. Kone tunsi yhden vastineen kirjainyhdistelmälle ”Jan” ja käytti sitä, koska sillä ei ollut ihmiskääntäjän kokemusta.
Konekääntäminen on toki 1950-luvulta näihin päiviin kehittynyt. Vaikka esimerkkiohjeemme kielen tunnistaa helposti koneen kääntämäksi, siitä saa selvän. Neuvoa kysynyt pelaaja osaa varmasti ottaa yhteyttä tukitiimiin, vaikka kieli onkin vähän vinksallaan.
Myös kääntäjät voivat käyttää konekäännöksiä apunaan. Tekstin muokkaaminen kelvolliseksi vaatii kuitenkin edelleen ihmisen puuttumista asiaan. Ohjeestammekin saisi sujuvan pienellä viilauksella.
Nykykonekäännöksillä on kömpelyydessään toinenkin hyvä puoli: kuluttajainsuoja. Hiljattain sain sähköpostiini seuraavan viestin: ”Saada lainaa tänään! Oletko kyllästynyt etsivät taloudellista apua?” Tällainen konekääntäjän suoltama viesti on helppo tunnistaa huijaukseksi.
Parempia käännöskoneita odotellessa on kai paras jatkaa käännöshommia. Yhden asian kuitenkin omaksun koneelta. Tekstin loppuun kirjoitan iloisesti: Kippis!
Why is it never that obvious, Miss Marple? Watercolor and acrylics on paper 2016 (33 x 48 cm)





lauantai 26. marraskuuta 2016

Kamala senaattori ja kertakäyttönatsit


Kielijuttuni "Kamala senaattori ja kertakäyttönatsit", julkaistu useissa sanomalehdissä"

 Yhdysvaltain vaalit, Trump ja Clinton ovat hallinneet suomalaistakin mediaa tämän syksyn ajan. Mutta oletteko kuulleet Kalifornian uudesta senaattorista? Hän on intialais-jamaikalaista alkuperää oleva 52-vuotias nainen Kamala Harris.
            Yhdysvalloissa, kaiken vihapuheen ja maahanmuuttajiin kohdistuvan syrjinnän keskellä on ollut sensaatio, että senaattorin virkaan on valittu nainen, joka ei ole juuriltaan vitivalkoinen. Minä suomalaisena kiinnitin huomioni vähäpätöisempään seikkaan: rouva senaattorin etunimeen.
            Kamala oli nimenä minulle ennalta tuttu, sillä sen niminen henkilö seikkailee myös suosikkikirjailijani Jumpa Lahirin romaaneissa. Toinen suomalaisittain hauskalta kuulostava nimi Lahirin tuotannossa on Ruma. Molemmat ovat intialaisia naisen nimiä.
            Joku saattaa muistaa 70-luvulta Yhdysvaltain ulkoministerin Cyrus Vancen, jonka nimen äänneasu inspiroi Tohtori Tornadon tekemään hittikappaleen Sairas Vääns. Muistan, että kappaleessa laulettiin ”Ameriikan mantereella kamalasti Sairas Vääns”.
Sanat ja nimet, jotka tarkoittavat eri asioita eri kielissä, ovat monelle hauskuuden aihe. Itse hihittelin hiljattain, kun ostin kaupasta kertakäyttöveitsiä. Pakkausselostetta lukiessani huomasin, että veitsi on latviaksi nazi. Olin tullut ostaneeksi kokonaista kaksikymmentäviisi kappaletta kertakäyttönatseja!
            Lähisukukielestämme virosta klassinen esimerkki on sana viiner, joka ei tarkoita suomeksi leivonnaista, vaan nakkia. Omal käel reisimine ei ole ihan sitä, mitä ensiksi saattaisi tulla mieleen. Kyse on matkanteosta omin päin.
            Virolaiset ovat myös innokkaita lukemaan raamattuja (suomeksi kirjoja). Ei kuitenkaan kannata kailottaa virolaisessa kirjakaupassa, että raamattu on halpa. Virolaisittain halb nimittäin tarkoittaa huonoa.
            Mainostajat ja markkinoijat saavat olla kieli keskellä suuta miettiessään tuote- ja brändinimiä, jotka eivät joutuisi tahattoman huumorin tai jopa karttamisen kohteiksi. Intialainen automerkki Reva ei ehkä saisi hirveän innostunutta vastaanottoa Suomessa. Jännittävältä kuulostaa myös amerikkalainen vaatemerkki James Perse.
Sosiaalisessa mediassa viime aikoina on naurunpyrskähdyksiä heruttanut viini, jonka nimi on Runcata. Eivätkä suomalaisetkaan brändit ole jääneet osattomiksi kieltenvälisistä hudeista: Nokian Lumia tarkoittaa espanjaksi prostituoitua.
On myös nimiä, jotka ovat joutuneet huonoon valoon yli kielirajojen, kun niihin on liitetty ikäviä merkityksiä. Suomalainen käännöstoimisto Isis joutui hiljattain vaihtamaan nimensä. Se ei suinkaan ollut maailmanlaajuisesti ainoa Isis-niminen yritys, joka on joutunut samaan tilanteeseen.  
The impossibility of shared meanings. Akvarelli, muste ja akryyli paperille 2016.


lauantai 29. lokakuuta 2016

Voi änkeröinen, mitä pelleilyä!


Kielijuttuni "Voi änkeröinen, mitä pelleilyä!", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Klovnit ja pellet ovat saaneet lööppitilaa viime aikoina, kun Amerikasta apinoitu someilmiö on tuonut ihmisiä pelottelevat ilveilijät Suomeen. Eri puolilta maata kuuluu uutisia kammottavista klovneista, jotka säikyttelevät etenkin lapsia, uhkailevat jopa erilaisilla aseilla.  
            Kyse ei enää totisesti ole mistään hassunhauskasta pelleilystä, sellaisesta, jota Kielitoimiston sanakirja kuvailee näin: ”Ilveillä, hassutella, kujeilla, pilailla. Pelleili ja nauratti lapsia”.
Sana pelle on aikoinaan lainattu suomeen ruotsista. Se on ollut alkujaan erisnimien Per ja Peter muunnos. Nimeä Pelle Jöns on käytetty klovnihahmon erisnimenä, josta johdettu pelle on sittemmin vakiintunut yleisnimenä. Sanat pelle ja pelleillä ovat suomessa melko tuoreita, ne on otettu käyttöön yli sata vuotta sitten.
Pelleä käytetään nykysuomessa myös merkityksessä hölmö, naurettava tyyppi, esimerkiksi lauseessa ”Timo on ihan pelle”. Sana pelleillä taas voi viitata huonoon käytökseen tai hölmöilyyn: ”Mitä sä taas pelleilet?”
Klovni on puolestaan lainattu meille englannista, sanasta clown. Englannin clown-sanan alkuperästä ei ole varmuutta, mutta sen arvellaan juontuneen latinan maanviljelijää tarkoittaneesta sanasta colonus. Clown-sanaa on käytetty englannissa jo 1500-luvulla merkityksessä ”tomppeli tai ”moukka”.
Vanhoissa englantilaisissa näytelmissä clown oli hahmo, joka esiintyi maamiehen vaatteissa ilveillen. Suomeen sana klovni on lainattu hieman pelleä aiemmin, 1880-luvulla.
Suomalaisilla on omat tärkeät pellensä. Lempeän inhimillinen Sirkuspelle Hermanni on monelle rakas. Sairaalaklovnit ry:n taiteilijat tekevät tärkeää työtä, kun he kiertävät sairaaloissa viihdyttämässä lapsia. Klovnit saavat hetkeksi lapset unohtamaan sairautensa ja tuovat riemua ja hyvää mieltä vaikeisiinkin tilanteisiin.
Sanat klovni, pelle ja pelleillä ovat saaneet viime aikoina uusia, uhkaa huokuvia merkityksiä. Toivottavasti nämä merkitykset jäävät väliaikaisiksi.
Kauhua kylvävien uusklovnien pelleily on niin kaukana Hermannista ja Sairaalaklovneista kuin mahdollista. Uutisten mukaan myös maailmanlaajuinen pikaruokaketju on joutunut vetämään pellemaskottinsa taka-alalle markkinoinnistaan.
Sairaalaklovnit ovat ottaneet sivuillaan kantaa ihmisiä pelottelevien klovnien villitykseen. ”Klovneria ei koskaan ole tuhoavaa tai pahaa. Sen tarkoituksena on tuottaa iloa ja parhaimmillaan sillä voi olla jopa voimaannuttavia ja hyvinvointia lisääviä vaikutuksia”, he toteavat.
Tähän yhtyisi varmasti Sirkuspelle Hermanni ja tuhahtaisi: ”Voi änkeröinen, mitä pelleilyä!” Kälkättimen ja kepakon säestämänä.
Still-kuva (kattilan sisään installoitavasta) kauhuvideostani "A Recipe for Success, Starring Keittolantäti Elisabeth, 2015.




           


lauantai 8. lokakuuta 2016

Normaalit ihmiset ja me muut



Kielijuttuni "Normaalit ihmiset ja me muut", julkaistu useissa sanomalehdissä.

Autismi ja autistisuus nousivat hiljattain otsikoihin, kun kirjailija Jari Tervo nimitti suomalaisia autistiseksi kansaksi. Väitettään Tervo perusteli ajatuksella, että sosiaalisuus ja vuorovaikutus eivät ole suomalaisille ominaisia, niin kuin ne eivät ole autisteillekaan.
            Lääketieteen terminä autismi on noin sata vuotta vanha. Sen juuret ovat kreikan sanassa ”auto”, itse, ja tilaa tai toimintaa ilmaisevassa päätteessä ”ismos”. Autismi tarkoittaa siis itseensä käpertymistä – juuri sitä, minkä Tervokin nosti esille.
Kommenteillaan Tervo osui herkkään kohtaan. Moni ei pitänyt ajatusta  ”suomalaisista” piirteistä oikeutettuna, joku loukkaantui vertaamisesta autisteihin. ”Autismi on sairaus, rasismi valinta”, totesi eräs kommentoija.
Autismiliitto puuttui keskusteluun toteamalla, että rasismia ei voi selittää autismilla. Autistiset ihmiset eivät ole rasisteja sen enempää kuin ei-autistisetkaan ihmiset.
Autismi on neurologinen kehityshäiriö, jonka piiriin kuuluu monenlaisia piirteitä. Puhutaankin autismin kirjosta.
Autismia ei nykytiedon mukaan pidetä sairautena. Kun hakee netistä vaikkapa yhdistelmää ”sairastaa autismia”, huomaa kuitenkin pian, että yleisen käsityksen mukaan autismi on sairaus. 
”Hei, autismi on sairaus, eivät he tarkoituksella noin käyttäydy”, kommentoi joku keskustelupalstalla. ”Tohtori Temple Grandin on erittäin menestynyt urallaan, vaikka sairastaa autismia”, kertoo Helsingin Sanomat.
Aikamoisen määrän osumia tuottaa myös sanapari ”kärsii autismista”. ”Noin prosentti Yhdysvaltain väestöstä kärsii autismista”, kertoo Taloussanomat.
On selvää, että autismi on monelle vieras asia. Siksi kielelliset valinnat valtakunnallisessakin mediassa heijastelevat niin sanottujen normaalien ihmisten näkökulmaa. Tämä pätee myös moniin muihin ”normaalista” poikkeaviin tiloihin, kuten Downin syndroomaan.
Sairastaa. Kärsiä. Potea.
”Kukaan ei kärsi autismista, mutta autistit joutuvat usein kärsimään siitä, miten heitä kohdellaan”, on joku todennut. Jos autismin kirjon henkilöiden leimaaminen rasisteiksi on loukkaavaa, niin on myös heidän tilansa tarpeeton patologisoiminen.
Autismin kirjoon kuuluvaan Aspergerin oireyhtymään kuvataan liittyvän muun muassa seuraavia piirteitä: rehellisyys, oikeudentunto, omaperäinen ajattelu ja huumorintaju. Näitä harvemmin korostetaan julkisessa keskustelussa.
On hyvä, että asioista puhutaan. Vain sillä tavoin tietoisuuden lisääminen on mahdollista.
Tietoisuus voisi tässä tarkoittaa paitsi tietoisuutta autismin ja muiden ”poikkeavuuksien” ominaisuuksista, myös tietoisuutta siitä, kuinka puhumme. Kuinka puhumme toisista ihmisistä.

Powered by the spectrum. Akvarelli paperille 56 x 76 cm, 2016.